Matti Saanio
(1925–2006)

Suru ilman mustia vaatteita

1961
valokuva

Taidesäätiö Merita

Kuva: Seilo Ristimäki

Suru ilman mustia vaatteita on kuvattu Lapissa Inarinjärvellä. Veneessä istuvat Jouni ja Taimi Aikio. Ympärillä aukeaa tyyni Inarinjärven pinta ja karu rantamaisema. Valokuva julkaistiin Suomen Kuvalehden numerossa 41 vuonna 1961.

Saanio muutti asumaan Rovaniemen maalaiskunnan Oikaraisen kylään vuonna 1953. Hän työskenteli eri puolilla Lappia ja Pohjois-Norjaa kuvaten ihmisiä ja heidän arkeaan sekä pienten yhteisöjen elämää. Niin sanottu humanistinen valokuvaus, jossa keskitytään kuvaamaan ihmistä omassa elinympäristössä, tuli hänelle tutuksi Pariisin matkalla vuonna 1957. Lähestymistavassa nähdään yhteys I.K. Inhan (1865–1930), Samuli Paulaharjun (1875–1944) ja Sakari Pälsin (1882–1965) työskentelyyn.

Valokuvan tutkijat ovat nähneet Saanion valokuvissa vähemmistöjen ja syrjässä elävien puolustuspuheenvuoron, yhteiskunnallista kritiikkiä sekä tavallisen arjen ja yhteisöllisyyden merkityksen arvostamisen. Kuvaaja puolusti ihmisten mahdollisuutta omanlaiseen elämäntapaan. Valokuvissa arki näyttäytyy karuna, mutta ihmisten välisen läheisyyden ja yhteisöllisyyden vuoksi onnellisena.

Saanio oli edellä aikaansa korostaessaan katsojan omakohtaisen kokemuksen merkitystä taideteoksen ymmärtämisessä. Hänen mukaansa taide syntyi kokemuksista, elämyksistä ja tunteista. Katsojan tuli pohtia valokuvaajan kertomusta omaa kokemus- ja tunnetaustaansa vasten.

Saanio oli valokuvadokumentaristi, joka edisti valokuvan arvostusta taiteena 1960- ja 1970-luvulla. Muutto Helsinkiin vuonna 1980 toi hänet lähemmäksi valokuvataiteen instituutioita. Saanio toimi Valokuva-lehden päätoimittajana ja Taideteollisen korkeakoulun apulaisprofessorina.