Väinö Kunnas
(1896–1929)
Sininen ateljee
1925
öljy kankaalle
Signe ja Ane Gyllenberg säätiö
Kuva: Matias Uusikylä
Väinö Kunnas oli 1920-luvun modernisti, joka liittyi Tulenkantajien kirjailijaryhmään sen ainoana kuvataiteilijana. Työläistaustaisen Kunnaksen päätymistä modernistiksi on selitetty sisällissodan traumaattisilla kokemuksilla, sillä hän taisteli sisällissodassa punaisten puolella ja joutui vankileirille. Kokemukset ohjasivat uusien aatteiden suuntaan. Sodan jälkeen Kunnas erosi konservatiiviseksi kokemastaan Viipurin piirustuskoulusta ja muutti Helsinkiin vuonna 1919.
Tulenkantajien keskushahmo Olavi Paavolainen (1903–1964) arvosti Kunnasta aikansa merkittävimpänä suomalaisena kuvataiteilijana. Kaupunkia ja sen elämää kuvaavat maalaukset soveltuivat tulenkantajien tavoitteisiin taiteen uudistumisesta, modernista elämästä ja urbaanista maailmasta.
Kunnas kuoli nuorena, juuri läpimurtonsa kynnyksellä vuonna 1929. Hänen maalauksiinsa suhtauduttiin taiteilijan eläessä torjuvasti, mutta myöhempi aika arvosti omaperäistä taiteen uudistajaa. Kunnaksen teoksissa nähdään alakuloisuutta, unenomaista salaperäisyyttä, sisällissodan traumaattisia muistoja, unelmia uudesta ihmisestä sekä älyllistä valppautta.
LÄHTEET
Haapalainen, Riikka, 2001. Väinö Kunnas. Pinx. Maalaustaide Suomessa. Maalta kaupunkiin. Weilin+Göös: Porvoo. 286–291.
Ojanperä, Riitta, 2010. Kriitikko Einari J. Vehmas ja moderni taide. Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto 20. Helsinki.
Valjakka, Timo, 2009. Modernin kahdet kasvot. SKS: Helsinki.
Vihanta, Ulla: Kunnas, Wäinö (1896–1929). Kansallisbiografia. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 1.3.2017), URN:NBN:fi-fe20051410, ISSN 1799-4349 (Verkkojulkaisu).
