Eero Järnefelt: Kolilta

Tiettyä ajattomuutta tuli mieleen. Kansallisidentiteetin luomista ehkä nämä jylhät maisemat, mutta yhtälailla voisi olla tämän ajan kuvauksena tehty. Ajattomuutta luonnon kautta.

Puut on tosi vahvoja. Ne on korkealla, aukealla, tuulisella paikalla ja silti ne kestää sen kaiken. Mikään ei suojaa niitä, mutta ne on sitkeitä ja vahvoja. Ne kasvaa melkein tuolta kalliosta missä ei hirveesti oo hedelmällistä maata, mut silti juuret pitää.

Tässä on ruska alkamassa, mut tähän on kuitenkin kuvattu männyt keskelle ja ne kuitenkin pitää vihreytensä ja neulaset talvenkin läpi, vaikka lehtipuut tiputtaa lehdet ja menettää värin. Onkohan siinä jotakin symboliikkaa?