Inari Krohn
(1945–)

Pelottelijoita

1970
öljy kankaalle

Taidesäätiö Merita

Kuva: Seilo Ristimäki

Pelottelijoita-teoksessa värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut ihmisjoukko ryntää eteenpäin. Kuvarajauksen vuoksi katsoja joutuu osaksi tapahtumaa, mutta kuvasta ei käy ilmi, ketä tämä joukko pelottelee?

Teos liittyy Krohnin tuotannon yhteiskunnallisesti kantaaottavaan, poliittisesti aktiiviseen ajanjaksoon 1960-luvun lopulta 1970-luvun puoliväliin: vastustettiin Vietnamin sotaa, kannatettiin hippiliikettä ja New Left -liikettä sekä seurattiin Ranskan vuoden 1968 opiskelijamellakoita. Krohn on todennut:

”Paha asia voikin olla hyvä asia, kun sen kääntää positiiviseksi energiaksi. Vallankumous oli nimenomaan positiivista energiaa, siinä oli iloisia asioita: yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä.

Maalauksissani ei ollut taustalla puoluepolitiikkaa tai sosialistista realismia, vaan pikemminkin uudenlaista ajattelua, halua uudistaa luutuneita arvoja. Heräämistä, mutta positiivisessa hengessä: ei väkivaltaa vaan rauhanaatetta.

Vaikka ollaan kotona, muut kulttuurit ja muu maailma on koko ajan läsnä. Se ei ole niin tietoista, mutta se on olemassa ajattelussani.”

Krohnin 1960- ja 1970-luvun tuotantoa on luonnehdittu yhteiskunnallisesti osallistuvaksi realismiksi, iloisenvärisiksi vallankumousteoksiksi, kansanjoukkojen romantiikaksi. Teoksissa on nähty yhteyksiä eurooppalaisen realismin ja naivismin lisäksi myös kiinalaisten talonpoikaismaalareiden naivismiin sekä meksikolaisen Diego Riveran vallankumoustaiteeseen. Vaikutteita taiteilija sai vuodesta 1969 lähtien useilta ulkomaanmatkoiltaan Aasiaan, Eurooppaan ja Australiaan.

Elonkorjaaja-ryhmän taiteilija ja taidekriitikko J. O. Mallander kuvailee Krohnin taiteen aiheuttamaa kokemusta mullistavaksi, pieneksi maanjäristykseksi. Mallanderin mukaan Krohnin teoksissa ihmisjoukot osoittivat mieltä elämää kantavien arvojen puolesta. Teokset olivat yhteiskunnallisesti osallistuvia, mutta väreiltään oudon romanttisia.