Maalauksesta välittyy kesäinen ilma ja huoleton tunnelma. Nuori säätyläisnainen istuu koivujen alle katetun pöydän ääressä. Hän on Helene Schjerfbeckin taiteilijaystävä Ada Thilén (1852–1933), joka on kääntänyt selkänsä katsojalle. Thilén kuvattiin usein vain toiselta sivulta, jotta vasen lasisilmä jäi näkymättömiin. Kesän valon ja ilman tunnelma sekä raikas väritys nojautuvat ranskalaisen naturalistisen ulkoilmamaalauksen periaatteisiin. Taiteilija oli juuri palannut Pariisista, jossa hän oli omaksunut uusimpia maalaustaiteen virikkeitä.

Maalaus on tehty Snappertunassa, lähellä Tammisaarta vuonna 1891. Thilén ja Schjerfbeck työskentelivät kesän ajan yhdessä Nothamnin kalastajakylässä. Paikka oli Schjerfbeckille tuttu jo edelliseltä kesältä.

Teos liittyy mieluisiin kesämuistoihin, sillä molempia taiteilijoita miellytti rannikon yksinkertainen elämäntapa, merenrannan luonto ja mutkattomat paikalliset kalastajat. Naisista oli vapauttavaa liikkua vesillä ja tarkkailla luontoa eri vuorokauden aikoihin. Ada Thilén palasi vielä myöhemmin työskentelemään Nothamniin, mutta Helene Schjerfbeckille vierailu kalastajakylässä jäi viimeiseksi kerraksi.

Maalarisisariksi itseään kutsuvat taiteilijaystävät – Helene Schjerfbeck, Ada Thilén, Helena Westermarck (1853–1938) ja Maria Wiik (1853–1928) – viettivät kesiä yhdessä maalaten aina 1890-luvun alkupuolelle saakka. Kesän maalausretket lomittuivat ulkomailla opiskelun ja työskentelyn kanssa. Naisten keskinäiset verkostot muodostivat tärkeän taiteellisen työskentelyn ja keskustelun viitekehyksen.

Taiteilijoiksi aikoville naisille sukupuoli oli rasite. Useiden aikansa naistaiteilijoiden tavoin myös maalarisisaret pysyivät naimattomina. Naisten taidetta myös vähäteltiin näyttelykritiikeissä. Tuleva taidehistorian professori J.J. Tikkanen (1857–1930) kirjoitti Helsingfors Dagbladetissa vuonna 1885 hämmästellen teoksia näytteille asettaneiden naistaiteilijoiden lisääntynyttä määrää: ”Kukaan heistä ei kuitenkaan ole kohonnut yli keskitason,… Tämän kohtalon he muuten yleisesti jakavat ammattisisariensa kanssa.” Myös taiteilija Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) antoi niukasti arvoa ”maalarimamselleille”.

Toimittaja Erkki Toivanen kertoo Henkinen Eurooppamme -televisiosarjassa Helene Schjerfbeckin opiskelusta ja työskentelystä Ranskassa ja Englannissa 1800-luvun lopulla. Dokumentin kuvituksena vilahtaa myös Nuori tyttö koivujen alla (kohdassa 28:46). Maalaus on liitetty osuuteen, joka käsittelee Schjerfbeckin kihlausta tuntemattoman englantilaistaiteilijan kanssa sekä suhteen päättymistä.

Ylen Elävä arkisto:
Suomalaisimmaksi koetun taiteen inspiraatio löytyi usein Euroopasta.
Henkinen Eurooppamme -ohjelman Helene Schjerfbeckiä koskeva osa (2002). Julkaistu 11.2.2016

Seija Heinänen, Marja-Liisa Rajaniemi
LÄHTEET


Bergström, Lea, Cedercreutz-Suhonen, Sue, 2012. Helene Schjerfbeck. Malleja. Modeller. Models. Kolmas painos. WSOY: Helsinki.

Helene Schjerfbeck 150 vuotta, 2012. Ateneumin julkaisut no 66. Päätoimittaja Leena Ahtola-Moorhouse. Ateneumin taidemuseo / Valtion taidemuseo: Helsinki.

Konttinen, Riitta, 2014. Taiteilijatoveruutta. Helene Schjerfbeck, Ada Thilén, Helena Westermarck ja Maria Wiik. Porvoo.

Konttinen, Riitta, 2012 (2004). Omat tie. Helene Schjerfbeckin elämä. Kolmas painos. Otava: Helsinki.

Ylen elävä arkisto: Suomalaisimmaksi koetun taiteen inspiraatio löytyi usein Euroopasta. Henkinen Eurooppamme -ohjelman Helene Schjerfbeckiä koskeva osa (2002). Julkaistu 11.2.2016, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/11/suomalaisimmaksi-koetun-taiteen-inspiraatio-loytyi-usein-euroopasta


Kuva koko teoksesta. Signe ja Ane Gyllenberg säätiö. Kuva Matias Uusikylä.