Alvar Cawén
(1886–1935)
Kehtolaulu
1921
öljy kankaalle
Gösta Serlachiuksen taidesäätiö
Kuva: Matias Uusikylä
Alvar Cawén maalasi Kehtolaulusta useita versioita. Teos on liitetty taiteilijan lapsuusmuistoihin Korpilahdella ja perinteisen kansankuvauksen jatkumoksi. Pappilan pojalle maaseudun niukkuus ja kansan vaatimaton elämä tulivat tutuiksi.
Varhaisemmissa tulkinnoissa maalauksen naista ei nähty lapsen äitinä vaan talon tyttärenä tai piikana. Kriitikko Karl Asplundin mieleen jäi maalauksesta tyhjän tuvan hiljaisuutta säikähtänyt tyttö ja aution yksinäisyyden tunnelma. Hänen näkemyksensä julkaistiin Svenska Dagbladetissa vuonna 1929. Taidehistorioitsija Onni Okkonen (1886–1962) puolestaan liitti maalauksen vuonna 1958 perinteiseen kansankuvaukseen, ”primitiiviseen sisämaahan”, vanhaan korpilahtelaiseen miljööseen ja Gallen-Kallelan Korpilahdella maalaamiin teoksiin. Tyttö on hänen mielestään kuin särjenpaistaja Heta haikeassa kasvuiässään.
Teoksen tulkinta muuttui, kun maalauksen aihe rinnastettiin kahteen 1800-luvun lopun kehtolauluun. Nyt kehtoa keinuttaa lapsen äiti. Toisessa laulussa äiti suree aviotonta lastaan kun taas jälkimmäisessä korostuu avioituneen äidin onni pienokaisesta.
Kasimir Leinon (1866–1919) sanoittamassa Huutolaistytön kehtolaulussa äiti laulaa aviottomalle lapselleen. Laulun nimi kertoo, että äiti on vieraassa kodissa elatuksensa saanut huutolaistyttö, jonka omat vanhemmat eivät ole pystyneet häntä kasvattamaan.
Tuuti lasta keinuhun,
Tuuti toisen lasta,
Orjaks täytyi tulla mun,
Vapaa olin vasta.
:,: Tuutululla, hussa-aa!
Et sä lapsi kulta
Itkultasi viedä saa
Muistojani multa. :,:
Tuutilulla, sydämein,
Nuku siki-unta,
Mistä saisin surullein
Unhotuksen lunta.
:,: Lapsi, miksi nuku et!
Vaiko itket siksi,
Että laulut huomannet
Orvon kyyneliksi? :,:
Sävel Robert Cajanus, sanat Kasimir Leino, Huutolaistytön kehtolaulu (1896).
Oskar Merkikannon (1868–1924) kehtolaulussa Pai pai paitaressu (1887) korostuu äidin ilo lapsesta sekä lapsen tulevaisuuteen liittyvät myönteiset odotukset.
Pai, pai, paitaressu,
kääry pieni kätkyessä,
tukku tuutussa tupukka!
Sua souan suositellen,
sylitellen sylkytellen;
vaan en susien suloksi,
enkä ilvesten iloksi,
kontion kotihyväksi,
souan Suomeni suloksi
itseni iki-iloksi,
koko maani maireheksi.
Pai, pai, paitaressu,
tukku tuutussa tupukka!
Oskar Merikanto, Pai pai paitaressu (1887).
LÄHTEET
Ilvas, Juha, 2008. Meidän kuvamme – maa ja kansa. SKS: Helsinki.
Konttinen, Riitta, 2015. Elämänvirrassa. Alvar ja Ragni Cawén. Kustannusosakeyhtiö Siltala: Latvia.
Luojus, Susanna – Pennanen, Tapani, 2010. Todellisuusmies ja unennäkijä. Alfred Kordelinin säätiö kuvataiteen mesenaattina. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1290, Tieto. Helsinki.
Okkonen, Onni, 1958. Alvar Cawén 1886–1935. Toimittanut Ragni Cawén. WSOY: Porvoo, Helsinki.
Suolahti, Eino E., 1955. Alvar ja Ragni Cawén. Suomen taiteilijoita Alvar Cawénista Wäinö Aaltoseen. Toimittanut Hertta Tirranen. WSOY: Porvoo, Helsinki. 1–12.
