Fanny Churberg
(1845–1892)

Kaskimaisema Uudeltamaalta

n. 1872
öljy kankaalle

Taidesäätiö Merita

Kuva: Seppo Hilpo

Churberg oli päämäärätietoinen taiteilija. Opiskelu kotimaassa taiteilija Berndt Lindholmin ohjauksessa sekä Düsseldorfissa vuosina 1867 ja 1871–1874 antoivat perustan romanttiselle maisemamaalaukselle. Kulttuuri- ja luonnonmaisemia esittävien maalausten taustalla on myös kansallisuusaate, sillä Churbergin aatteellisena innoittajana oli Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) isänmaallinen runous. Runebergilaisessa tulkinnassa maisema on näkymä ihmismieleen. Ihmisen sisäiset ja uskonnolliset tunteet rinnastettiin luontokuvausten tunnelmiin. Churbergin ideaalimaisemille on tyypillistä tarkan kuvauspaikan määrittelemättömyys.

Maalausten aikalaiskritiikki oli ristiriitaista. Churberg todettiin ahkeraksi, tuotteliaaksi ja lahjakkaaksi taiteilijaksi, jonka siveltimenkäyttö oli reipasta, vapautunutta ja voimakasta. Taiteilijaa pidettiin omaperäisenä ja itsenäisenä. Aiheet olivat puhuttelevia ja luonnonkäsitys oli eloisaa ja energistä. Moittivissa kritiikeissä maalaustapaa pidettiin naturalistisena, rajuna ja kovana, väritystä likaisena ja kontrasteja liian voimakkaina. Kriitikoiden mielestä luonnosmaiset teokset eivät käsitelleet luonnon kauneutta oikealla tavalla. Ongelmia oli toteutuksen lisäksi oikean tunteen tavoittamisessa.

Aikaansa edellä ollut Churberg lopetti yllättäen maalaamisen vuonna1880. Kiihkeä, suomenmielinen fennomaani keskittyi edistämään käsityöperinnettä vuonna 1879 perustamassaan Suomen Käsityön Ystävät -yhdistyksessä sekä kirjoittamaan taidekritiikkejä. Syitä maalaamisen lopettamiseen on etsitty sairastumisesta sekä itsekritiikin ja taidekritiikin tuomista kolhuista. Kuolemansa jälkeen hänet unohdettiin ja vasta 1910-luvun lopussa modernismin ja ekspressionismin myötä Churbergin ilmeikästä luonnonkuvausta ja vapaata sivellintekniikkaa osattiin arvostaa.