Antti Favén
(1882–1948)

Akseli Gallen-Kallelan 50-vuotispäivien jälkeinen taiteilijajuhla

1915
öljy kankaalle

Taidesäätiö Merita

Kuva: Seppo Hilpo

Ⓒ Kuvasto 2017

Akseli Gallen-Kallelan syntymäpäivää juhlittiin kansalaispäivällisillä Helsingin Seurahuoneella huhtikuussa 1915. Seuraavana päivänä tilaisuutta jatkettiin hotelli Fenniassa taiteilijoiden ja läheisimpien ystävien kesken. Yllätysohjelmanumerona Faven aloitti teoksen maalaamisen.

Paikalla ollut Uuden Suomettaren kirjoittaja kuvailee maalausistuntoa ja suurikokoista ”hullunyritystä” onnistuneeksi: ”Mutta ennen maistraatinhetken lyöntiä, klo 1 yöllä, jolloin oli erittävä, oli taulu hahmoteltu niin mielenkiintoiseksi, että kaikki näkivät mitä siitä piti tuleman ja itse kukin lupasi tulla istumaan mallina kun taiteilija häntä tarvitsee.

…Ja maalauksellisesti sanovat sen olevan kerrassaan erinomaisen, todellakin Favénin kaikkein parhaita. Kun maalaritkin ovat siihen niin mieltyneitä, miksei sitten tämmöinen tavallinenkin Maallikko.” – Maallikko, Uusi Suometar no 220,15.8.1915.

Antti Favén oli vuonna 1912 pitämänsä ensimmäisen yksityisnäyttelyn myötä nostettu maan ”suurien taiteilijoiden” joukkoon Albert Edelfeltin (1854–1905), Eero Järnefeltin (1863–1937) ja Akseli Gallen-Kallelan rinnalle. Pariisissa vuodesta 1902 opiskellut ja asunut boheemi taiteilija nousi 1910-luvulla maan viralliseksi muotokuvamaalariksi.

Maalaus sijoitettiin Hotelli Kämpin ravintolan seinälle. Suomen ensimmäisessä ryhmämuotokuvassa on 1900-luvun alun keskeisiä kulttuurivaikuttajia. Pöydän takana istuvat vasemmalta lähtien runoilija Eino Leino, toimittaja Eino Voionmaa, taiteilija Hilda Flodin-Rissanen-Laitinen, säveltäjä Robert Cajanus, taiteilija Akseli Gallen-Kallela, taiteilija Eric O. Ehrström, Fernanda Nylund ja taiteilija Aino Alli. Pöydän päässä vasemmalta oikealle ovat lakitieteen tohtori Herman Friedman, taiteilija Victor Westerholm ja kuvanveistäjä Felix Nylund. Pöydän edessä istuvat oikealta vasemmalle tarkasteltaessa tanssitaiteilija Edith von Bonsdorff, valtioneuvos Knut Boije, kuvanveistäjä Ville Vallgren ja Pertti Uotila. Taustalla seisovat vasemmalta lähtien arkkitehti Eliel Saarinen, Axel Haartman, maisteri Mikko Slöör, taiteilija Eero Järnefelt, professori ja hammaslääketieteen tohtori Matti Äyräpää, taiteilija Pekka Halonen sekä taiteilija Eero Snellman.

Maalauksen huoletonta tunnelmaa katsellessa unohtuu helposti, että elettiin venäläistämispolitiikan aikaa eli sortokautta. Suomi oli itsenäistymisen ja sisällissodan kynnyksellä, yhteiskunta jakautui herrasväkeen ja rahvaisiin, oikeistoon ja vasemmistoon. Yhteiskunnan murrosvaiheessa kulttuurielämän vaikuttajilla oli keskeinen asema kansallisen kulttuurin kehittämisessä ja Suomi-kuvan luomisessa. Sortokauden passiivisessa vastarinnassa kuvilla oli suuri merkitys, koska niitä ei voitu sensuroida samaan tapaan kuin kirjallisuutta.