Helene Schjerfbeck
(1862–1946)

Äitini

1909
guassi, lyijykynä

Taidesäätiö Merita

Kuva: Vesa Aaltonen

Maalauksen mallina on taiteilijan äiti Olga Schjerfbeck (1839–1923), joka istuu rauhallisena valkoisessa tuolissaan. Äiti oli uskollinen kuvattava. Hän jaksoi istua maalattavana kerta toisensa jälkeen omiin ajatuksiinsa keskittyen, lukien tai käsitöitä tehden. Teoksen öljyväreillä maalattu toisinto valmistui samana vuonna.

Maalauksessa on nähtävissä taiteilijan irtautuminen luonnon tarkkailusta ja sen naturalistisesta kuvauksesta. Henkisyyden ja henkilökohtaisen tunteen esittäminen muodostui taiteilijalle keskeiseksi ajatukseksi 1900-luvun alussa. Tämä toteutettiin pelkistäen ja värimaailmaa rajaamalla. Taustalla vaikuttivat 1890-luvun symbolismi, japanilaisen taiteen ihailu sekä tunnelmallinen 1900-luvun maalaustapa.

Schjerfbeckin taiteen aiheet löytyivät läheltä. Oman perheen jäsenet, taiteilijatoverit sekä kotipaikkakunnalla ja matkoilla tavatut henkilöt asettuivat taiteilijan malleiksi. Hän ei halunnut keskustella malliensa kanssa eikä huomioida heidän mielipiteitään. Schjerfbeckin mukaan ihmisen kauneus oli kuvattavan luonteikkuudessa. Hän paheksui niitä, jotka vaurastuivat maalaamalla muotokuvia varakkaista. Schjerfbeckille oli tärkeää henkilökohtaisen taiteellisen näkemyksen toteuttaminen.

Schjerfbeck työskenteli hitaasti kuvattavaansa tutkiskellen. Sopivia malleja oli usein hankala löytää, mutta samassa taloudessa asuva äiti oli aina paikalla ja soveltui Ikuistettavaksi. Äiti oli keskeinen henkilö taiteilijan elämässä. Hän huolehti leskeksi jäätyään lapsistaan ja auttoi Helenen ulkomaan opintojen aloittamisessa. Äiti oli kuvanveistäjä Walter Runebergin Lina-puolison (1841–1916) ystävä, joten Helene pääsi Runebergien perheeseen asumaan ensimmäisenä Pariisin vuotenaan 1879.

Maalauksen valmistumisen aikoihin Olga ja Helene Schjerfbeck asuivat kahdestaan Hyvinkäällä. Heillä oli läheiset välit, vaikka äidin ja tyttären suhde ei ollut ongelmaton. Taloustyöt veivät aikaa maalaamiselta ja äidin sairaudet huolestuttivat taiteilijaa. Äidin kuoleman jälkeen Helene Schjerfbeck koki olevansa yksin.